Verkkokeskustelu nousi taas uutisiin asti erään helsinkiläisen ravintolan suututtua kritisoinnistaan, kuten moni tämänkin blogin lukija lienee jo muualta havainnut. Tarkempi selostus esim. Erkalla, linkkikooste.

Tätä mainittiinkinkin jo tulevaisuudessa käytettävän esimerkkinä huonosta yritysviestinnästä ja markkinoinnista. Samalla se on kiinnostava esimerkki myös bloggaajien toimintatavasta: kun yritys alkaa ilkeäksi, lähdetään sitä dumaamaan joukolla ja hyödynnetään siinä omaa valta-asemaa Googlen hakutuloksissa. Perinteinen mediahan ei harrasta tällaista yritysten kohdalla, vaan se keskittyy tekemään saman yksittäisille, näkyville ihmisille, kuten vaikkapa Kanervan Ilkka on ehkä huomannut.

Tässä tapauksessa dumaamiseen on kyllä aihettakin, mutta tällainen joukkohaukkuminen on mielestäni vähän arveluttavaa, vaikka olenkin aiemmin itse tehnyt saman eräälle mainostoimistolle kun aihetta oli silloinkin. Haukkumisen kohde on molemmissa tapauksessa todettu oikeaksi, mutta vastaavanhan voisi jossain määrin lavastaakin. Toisaalta mitä Google mahtaa ajatella hakutulostensa käytöstä tämäntyyppiseen kampanjoimiseen? Joskin kävin Erkan kommenteissa jo eilen toteamassakin, että parin viikon päästä tätä tapausta tuskin muistavat enää muut kuin tästä itse kirjoittaneet ja Googlella ravintolan nimeä hakevat, jotka asiakaskunnassa lienevät kuitenkin vähemmistönä.

Hieman mietityttää myös, joudunko vastaavaan tilanteeseen vielä itse raportoidessani ravintolakäynneistäni satunnaisesti Vielä yhdet -blogissa, joskin keskittyen enemmän juoma- ja pikaruokapuolen asioihin. Tähän mennessä yhtään baari- tai ravintolakäyntiä ei ole tarvinnut lisätä “en suosittele” -kategoriaan, mutta joskushan sekin varmasti tulee vielä eteen. Kävijämäärien puolestahan tällainen pikku kohu olisi todennäköisesti vain tervetullutta, ja tulisipa sille vuosia maksamalleni oikeusturvavakuutuksellekin käyttöä jos käräjille asti päästäisiin. Ja paljon hyviä bloggausaiheita!

Tiistain muita asioita: Helsingin talonvaltaajat ovat alkaneet majoittaa romanikerjäläisiä ja kutsuvat näitä lisää Suomeen. Takuuvarma kihinän ja keskustelupalstapahennuksen aiheuttaja tietyille ihmisryhmille, jos aihe uutisoitaisiin vaikka HS:n kaupunkisivuilla.

Kauppalehden uutisblogissa mietitään, miten käy tuottavuuden kun 1980-luvun Y-sukupolvi tulee työpaikoille. Lehden mukaan me vuoden 1980-jälkeen syntyneet haluamme palkkiomme heti emmekä vasta jouluna koska olemme kärsimättömiä, ja mielellämme tekisimme myös mahdollisimman vähän töitä. Toisaalta saatamme olla kärsimättömyyden ohella myös järkeviä, koska olemme ennen joulua ehtineet lukea sata uutista YT-neuvotteluista, kenties päättäneet määräaikaisuutemme jo marraskuussa tai olemme ehkä saaneet itse kenkää yrityksen jouduttua konkurssiin pieleen menneen yritysviestinnnän ja verkosta alkaneen ostoboikotin vuoksi. Kansantalouden kannalta saattaa olla myös järkevää pyrkimys lyhyeen työaikaan, koska milläs ihmeen ajalla me tätä kaikkea kulutukseen pohjautuvaa taloutta ehdittäisiin pitää pystyssä, jos koko ajan pitäisi olla töissä?

Lisäys klo 11:20: HS:n Nuevo Latino -ravintolasta kirjoittama uutinen näyttää nousseen vuorokauden luetuimmaksi uutiseksi lehden nettisivuilla. Sinänsä melko pienimuotoinen asia kiinnostaa siis ihmisiä Hesarinkin sivuilla.